...SÄPINÄÄ, SÄPINÄÄ...
Mistä on pienet villat tehty:
**pieniä tassuja,
pulleita massuja,
ihania pieniä murusia,
isoja aarteita,
kullannuppuja,
kaikki meidän lutusia**
Aika menee nopeasti, aivan liian nopeasti. Pennut täyttävät ylihuomenna 8 viikkoa ja vielä pieni hetki ja pojat muuttavat uuteen kotiinsa. Ihana saada luovuttaa heidät lähelle, rakastavaan ja huolehtivaan perheeseen. Pennut ovat nyt saaneet tutustua uuteen mamiinsa ja iskäänsä usemman kerran, joten heidät on helppo luovuttaa tutuiksi tulleille ihmisille. Tai no, helppo ja helppo, voi kun olisikin mahdollista pitää heidät kaikki itsellään....
Mutta sitä ennen, vielä fiilistellään hetki heidän kanssaan, pusutellaan ja halitaan, opetetaan ja kehutaan.
Tässä taas isohko kuvakooste eri tilanteista viikon varrelta.
Aloitetaan kuitenkin isommista villoista eli "tädeistä", jotta emme ihan unohda heidän olemassaoloaan ;)
Helmin pesupäivä oli viikonloppuna, kiitos Niksulle avusta, minun oli todella helppo föönata hänet kuivaksi kun pesu oli suoritettu huolellisesti. Ja jälleen syntymäpäiväksi saamani jalallinen punkka oli enemmän kuin tarpeellinen!
Ja sitten föönattu kaunis valkoinen villa, meidän Helmi :)
Ihana nähdä tämä hulmu Helmi-Orvokki puhtaana, korvat ja päätukka laitettuna kiinni. Hän tykkää remuta ja resuta tukka silmillä, olla ihan Hermanni....
Sillä välin kun Helmi oli kylvyssä, päivysti Lilla "piilossa" jakkaran alla... Reppana, ei taida kylpy olla tämän mustalampaan suosikkijuttuja....
Kylpyvuoronsa päätteeksi myös tämä mustalammas on kaunis prinsessa. Karvaa on PALJON, ihan liian paljon, siitä olemmekin joka paikassa kuulleet. Mutta miksi ei oltaisi onnellisia villasta, jolla on karvaa vaikka muille jakaa :D Aina puhumme vain koirista kun heillä ei ole tarpeeksi karvaa... HIH!!!
Me odottelemme ja kasvatamme turkkia rauhassa vielä tovin, nimittäin saamme Hennan trimmaamaan Lillaa viikon päästä.
Lilla, "the Karvakasa"
...Tässäpä Peppi pitkätossu,
la hopsala heissala hopsansaa...
Ja sitten pentuhuumaan, nämä ihanat pienet valkoiset palleroiset, meidän pienet aarteet. He ovat saaneet viimeisen viikon aikana todella paljon rapsutuksia, moni vieras on päässyt heitä katsomaan. Jokainen vuorollaan on ollut onnellinen heidät nähtyään ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä on parasta terapiaa mitä ihmismieleen voidaan antaa, pienet pennut. Heidän iloista asennettaan elämään, uskallausta ja reippautta voidaan vain ihastella. Jokainen, joka meillä on käynyt, on lähtiessään ollut hymyssä suin. Päivänpaisteita nämä pienet aarteet ovat. Meillä ei tarvitse katsoa telkkaria tai kuunnella radiota, tämän hetken me käytämme tehokkaasti näihin pieniin villoihin ja heidän kehittymisen seuraamiseen.
Pikku Alisa ja toinen pojista
Mamadog ja pikkuinen
Tutustumista eri tiloihin,
mitä isot edellä sitä pienet perässä
Pikku-Alisa tutustuu myös yläkertaan
Pojat, Nalle ja Nemo nauttivat olostansa.
Aurinko paistoi yläkertaan todella lämpimästi
ja oi autuutta, kyllä pojat nauttivat
Näihin helliin tunnelmiin,
isännän ja Wilman pusutteluhin on hyvä lopettaa tämän kertainen postaus.
Smuiks kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi!