Hieman jännitin tätä näyttelyä, sillä ensimmäistä kertaa trimmasin Lillan alusta loppuun ihan itse. Toisaalta isoa paniikkia ei ollut menestymisen suhteen, sillä meillä on jo tarvittavat kaksi sertiä takataskussa, mutta silti. Ei villakoiraa voi viedä kehään jos sitä ei ole trimmattu kauniiksi... huh ja huh...
Sitten itse näyttelyyn. Paikalla oli monta tuttua...
Annen mustat Ramona ja Adam esiintyivät molemmat hienosti.
Nyt en enää muista kumpi koirista on näissä kuvissa.
Kaunis koira, oli se sitten kumpi tahansa :)
Seuraavana vuorossa Leila ja Nicky.
Tämä pieni valkoinen poika on myös todella kaunis!
Myös Wilman sulho ja Alisan isä Urho oli näyttelyssä Leenan kanssa.
Hieno uros, kertakaikkiaan!
Sitten itse meidän tähtönen, pieni-iso Lillukka lallukka :) Pikkuhiljaa Lilla alkaa oppia näyttelyn salat, mutta mammalla tahtoo olla liikaa käsiä ja jalkoja... Mamma pitäisikin vielä näyttelykouluun!
Odottelua kehän laidalla... lihapulla...
Mitataanko?... mittaa vaan...
TÄ, MITÄ, meille voitto ja serti.
Mamma hieman ihmeissään...
Tuomarina Karin Bergbom:
*hyvä koko, erinomainen rotutyyppi
*kaunis pitkä pää, kauniit tummat silmät
*erinomainen kuono ja vahva runko
*hyvä luusto, hyvä takaosa
*erinomainen karva
*kauniit ja tehokkaat liikkeet
*kauniisti kunnostettu ja esitetty
Hyvä Lilla!!!
Lilla ROP ja Adam VSP
Onnittelut myös Annelle ja Adamille!!!
Eli niin siinä sitten kävi että Adam sai VSPn ja Anne pääsi kotimatkalle lämpimään autoon. Me jäimme Juhan kanssa vielä värjöttelemään tuuleen ja tuiskuun, tiedossa oli ainoastaan vain noin neljä tuntia odottamista!!! Voi jessus että oli kylmä. Ajelimme Tammelan keskustaan missä oli Makkaramarkkinat ja kauheasti väkeä. Ostimme evästä paikallisesta marketista ja ajoimme takaisin näyttelypaikalle. Telttaan ja teltan ovi visusti kiinni ettei tuuli päässyt sisään....
Kuten säätiedotus ennustikin, niin hieman ennen kello 15 paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta! Maatilalla kun oltiin niin paikalliset asukkaat olivat ihan meidän vieressä paistattelemassa kesäpäivää. Lillalle nämä isot kaverit tuottivat hieman päänvaivaa ja ihmetystä... M I T Ä N Ä M Ä O V A T ...
ja mille nämä H A I S E V A T .....
Myös Alisalla riitti ihmeteltävää. Kavereita olisi ollut vaikka kuinka paljon näyttelyalueella, isoja ja pieniä, erivärisiäkin, mutta paras taisi olla tämä samannäköinen mutta hieman isompi kokoinen puudeli, isovillakoira Taimi. Kyllä Alisan piti hieman isotella ja tuhista tälle kiltille Taimille... Niin hurjan kokoinen se oli.
Alisa ja Taimi tutustuvat toisiinsa :)
Kokoero on aika valtava!
Ja taas odotellaan.
Leiri siirretty jo ryhmäkehän laidalle.
ROP kehästä ei tullut meille sijoitusta mutta sitäkin enemmän rohkaistusta ja kokemusta. On se hienoa päästä kaikkien kauneimpien koirien kanssa samaan kehään. Voin olla ylpeä Lillasta ja itsestsäni, meillä on tämän mustuaisen kanssa hyvä tiimi! Ja Alisa taitaa olla meidän pieni onnenenkeli, sillä hän on ollut mukana näissä meidän näyttelyissä joka kerta ja aina ollaan saatu hyvät arvostelut, sertejä, ROPeja ja se yksi VSPkin. Hip Hurraa!!!
Pieni poseeraus vielä kotona ennen kuin päästettiin Lilla "laitumelle" juoksemaan.
Nyt voi taas tämäkin pieni mustuainen juosta ja touhuta nurmessa ja hiekassa
kunnes seuraavan kerran puunataan näyttelyyn.
PS. rankka päivä, pikku tirriäinen nuukahti sohvan nurkkaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi!