C-pojat 4 viikkoisia tänään

Neljä viikkoa ihanaa pentuaikaa takana. Ihanaa aikaa tosiaankin. Nyt alkaa pikku hiljaa touhuaminen kiinnostaa ja poijjaat ovat pääseet jaloilleen. Pieniä kiljaisuja ja karjahteluita on jo kuulunut pentuaitauksesta. Kohta mennään lujaa!

A-poika 4vk

133g - 533g

Ensimmäisen kerran nassu trimmattuna ja pentu pestynä

B-poika 4vk

107g - 640g

Ensimmäisen kerran B-pojankin nassu trimmattuna ja poju pestynä

 

 Ensin aamusta mamadogin tisulla...

... ja illalla ensimmäisiä jauheliha-annoksia, NAM!!!

Pienten pentujen maailma alkaa pikku hiljaa avartua, 

mitä kaikkea onkaan tulossa. 

Ihana seurata heidän kehitystään!

Pennuntuoksuisin terveisin,

Minna

Aamujumppaa omalla pihalla

Kevät ja kärpäset, lämpimät aurinkoiset aamut saavat koiratkin hyvälle mielelle. 

Kroppa kuntoon tuumii Helmi ja venyttelee lihakset lämpimiksi :)

Ensin oikea takajalka...

Sitten vasen takajalka...

... ja lopuksi vielä hieman etujaloilla seisontaa...

"Nuoriso-osasto" katsoo silmä tarkkana ja ottaa oppia :D

Sitten olisikin nuorimmaisen ohjausta ja mamadogin äänen avausta

Myös Alisalla on oma roolinsa tässä nuorimmaisen opastamisessa...

nimittäin alistaminen... 

Ja TOTTA, sen Alisa osaa jo vähän liiankin hyvin!

 ja jotta asia menee varmastikkin perille, 

niin vielä yhteistuumin kerrataan ohjeet

 juujuu, ymmärränhän minä...

Tällä välin Lillalla on omat aamupuuhat... 

hän kieriskelee ja pyöriskelee oman aarteensa kanssa kostealla nurmella. 

Tämän kertainen suuri löytö on nyrkinkokoinen kivi :O

Onko selusta turvattu?

Tää on sitten MUN kivi, ymmärrättehän.

 JES, ei niitä kiinnostakkaan tämä.

 Jaahas, aamutoimet suoritettu.

Nyt voinkin ottaa rennosti ja paistatella hetken auringossa.

Huoh, rankkoja nämä aamut!

...vielä niskan venytys puolelta toiselle...

Kuulumisiin taas :)

Minna

Ulkoilua moneen otteeseen

Tosi monella ulkoilukerralla olen roikottanut kameraa mukani ja kuvia räpsinytkin, mutta enpä ole saanut niitä siirrettyä koneelle. Nyt tuli pakottava tarve, kun muistikortti alkoi olla viittä vaille täysi...

Kevään mittaan sekä Iittalan että Valkeakosken metsiköt ovat tulleet tutuiksi. Olemme pyrkineet hakemaan luonnosta reittejä, joissa saisimme vapaasti liikkua ilman että tarvitsee pelätä vastaantulijoita. Villakoirat ovat siitä ihania lenkkikavereita, että he pysyvät juurikin siellä missä me menemme, joten heidän kanssaan on kiva liikkua.

Kuten huomaatte, meidän villat saavat elää niin koiramaista elämää kuin vain mahdollista. Tyytyväisinä metsänpeikkoina menevät päivästä toiseen ilman suurempia huolia. Näyttelyihin sitten panostamme heidän osaltaan kuka milloinkin on näyttelykehiin menossa. Mutta ne ovat sitten toinen juttu ne ;)

Ja kyllä, missä menemmekin, noudatamme järjestyssääntöjä ja pidämme huolen siitä etteivät koiramme pääse aiheuttamaan häiriötä metsäneläimille!

"Kuka sää oot" -kysyy Olivia ja nuuskuttaa Lucya

 Vaihtelua metsäretkiin on kirmata lujaa pellolla :D

Lenkin päätteeksi tyytyväiset ja punaposkiset mammat 

 Metsätiet joihin ei aurinko päässyt paistamaan, kestivät pitkään sulaa. 

Meitä lumipeite ei haitannut, päinvastoin, koirat pysyivät puhtaina ;)

Non niin tytöt, nyt hymyä...

Missä kamera on?...

 Oliviaa... kuvaan sieltä...

 Jaahas - olisko se siinä sitten :)

Ja porukka vain kasvaa, nyt lenkillä 12 villaa!

Hilkka nauttii auringosta :)

Toukokuussa mennään ja hieman on alkanut vihertämään

Ota kiinni jos saat!!

Nyt mietin hetken minne menen koirieni kanssa lenkille. Metsään, pellolle, metsätielle, maalaistielle, vaiko ihan vain kaupunkiin asfaltille hihnalenkille. Nimittäin näiden viimeisten kuvien jälkeen koirista löytyi melkein 20 punkkia!!! Osa kiinnittyneenä ja osa vielä turkissa hakien sitä parasta kohtaa mihin iskeä kiinni. Hyi YÖK sanon minä. Kiva tunnin lenkki aiheuttaa aika moisen paineen putsata koirat punkeista, siihen meneekin sitten tunti jos toinenkin! Plah sanon minä.

Keväisin terveisin,

Minna