Kevään mittaan sekä Iittalan että Valkeakosken metsiköt ovat tulleet tutuiksi. Olemme pyrkineet hakemaan luonnosta reittejä, joissa saisimme vapaasti liikkua ilman että tarvitsee pelätä vastaantulijoita. Villakoirat ovat siitä ihania lenkkikavereita, että he pysyvät juurikin siellä missä me menemme, joten heidän kanssaan on kiva liikkua.
Kuten huomaatte, meidän villat saavat elää niin koiramaista elämää kuin vain mahdollista. Tyytyväisinä metsänpeikkoina menevät päivästä toiseen ilman suurempia huolia. Näyttelyihin sitten panostamme heidän osaltaan kuka milloinkin on näyttelykehiin menossa. Mutta ne ovat sitten toinen juttu ne ;)
Ja kyllä, missä menemmekin, noudatamme järjestyssääntöjä ja pidämme huolen siitä etteivät koiramme pääse aiheuttamaan häiriötä metsäneläimille!
"Kuka sää oot" -kysyy Olivia ja nuuskuttaa Lucya
Vaihtelua metsäretkiin on kirmata lujaa pellolla :D
Lenkin päätteeksi tyytyväiset ja punaposkiset mammat
Metsätiet joihin ei aurinko päässyt paistamaan, kestivät pitkään sulaa.
Meitä lumipeite ei haitannut, päinvastoin, koirat pysyivät puhtaina ;)
Non niin tytöt, nyt hymyä...
Missä kamera on?...
Oliviaa... kuvaan sieltä...
Jaahas - olisko se siinä sitten :)
Ja porukka vain kasvaa, nyt lenkillä 12 villaa!
Hilkka nauttii auringosta :)
Toukokuussa mennään ja hieman on alkanut vihertämään
Ota kiinni jos saat!!
Nyt mietin hetken minne menen koirieni kanssa lenkille. Metsään, pellolle, metsätielle, maalaistielle, vaiko ihan vain kaupunkiin asfaltille hihnalenkille. Nimittäin näiden viimeisten kuvien jälkeen koirista löytyi melkein 20 punkkia!!! Osa kiinnittyneenä ja osa vielä turkissa hakien sitä parasta kohtaa mihin iskeä kiinni. Hyi YÖK sanon minä. Kiva tunnin lenkki aiheuttaa aika moisen paineen putsata koirat punkeista, siihen meneekin sitten tunti jos toinenkin! Plah sanon minä.
Keväisin terveisin,
Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi!