Mietteitä kasvatuksesta

Niimpä se kesä mennä hurahti taas liian nopeasti. Tuntuu, etteihän se kerennyt kunnolla alkaakkaan kun jo ruska tavoitti puut. Pimenevät illat ja syysmyrskyt, sade vihmoo kasvoja ulkona. Luonto on vielä hetken kauneimmillaan, ulkona on niin paljon värejä, kaunis ruska-aika hivelee silmiä.

Kasvattajalle kesä on usein pentujen odottelua, syntymää ja kasvua. Väsymystä ja valvomista, joten kesä on siinä sivussa hyvin nopeasti ohimenevä vuodenaika. Usein minäkin ajattelen, että ensi kesänä meillä ei ole pentuja, ei varmasti, jotta saan nauttia kiireettömästä kesästä, matkustaa ja olla rauhassa. Pötypuhetta, taas seuraavana kesänä jumitun kuitenkin pentulaariin ja olla öllötän kotona :D Pentue on niin paljon helpompi kesällä kuin talvella, joten.... 😁

Minulle tulee todella paljon pentukyselyitä päivittäin. Yritän vastata jokaiselle, mutta valitettavasti vastaukset saattavat viivästyä, en useinkaan kerkeä vastata samantien. Minulle on todella tärkeää ensi vaikutus pennunostajista, molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus sekä positiivinen suhtautuminen minun toimintaani. Yhteisymmärrys ja samalla aaltopituudella oleminen ovat tärkeä osa tätä toimintaa. Osa kyselijöistä tuntuu ajattelevan, että koirankasvatus on vaan vasemmalla kädellä tapahtuvaa vähäeleistä tekemistä, helppoa rahaa. Monikaan ei ajattele, että koirankasvatus on oikeasti kaikkea muuta kuin helppoa elämää. Se on usein todella rankkaa, paljon valvottuja öitä, harmaita hiuksia, pelkoa ja epätoivoa, odotusta ja pettymystä, eläinlääkärireissuja, kodin muuttumista koirien ehdoilla, pörrömattojen muuttumista muovimattoihin, pissanpolttamia nurmikoita, naarmuisia lattioita, isoja kuluja, pissaa ja kakkaa.......

Moni pennunkyselijä lisäksi vielä toivoo, että pentu pitäisi saada juuri oikeaan aikaan, ensi kuussa tai joululomalla.. Monikaan ei tunnu ymmärtävän, ettei pentuja tehdä tilauksesta. Minun ajatukseni on tehdä pentueet aina ensisijaisesti itselleni. Jokaisen pentueen kohdalla mietin, mitä haluan ja millaisen pennun yhdistelmästä saisin itselleni. On iso onni jos tulee useampi pentu, joista riittää sitten muillekkin.  En pidä minkäänlaista varauslistaa, koska en voi tietää millainen pentue syntyy milloinkin. Kaikilla on omat haaveet tulevasta pennusta, sen luonteesta, väristä ja sukupuolesta. Haluan aina rauhassa katsoa mitä kenestäkin pennusta kasvaa ja sen jälkeen mietin millaiseen perheeseen pentu olisi sopiva. Minulle on todella tärkeää, että jokainen pentu saa parhaan mahdollisen kodin, kodin johon pentu on juuri oikea ja haluttu.

Onneksi isommaksi osaksi pennunkasvatus on kuitenkin todella ihana harrastus, joka antaa paljon positiivista mieltä ja rakkautta, uusia ystäviä ja kokemuksia. Jokainen pentu jää mieleen omalla luonteellaan ja olemuksellaan, ei ole kahta samanlaista pentua. Niin kauan kuin kaikki tuntuu mielekkäältä ja henkisesti antaa enemmän kuin ottaa, on meidän pentulaatikossa tuhinaa jatkossakin.

Tällä hetkellä meidän pentulaatikko on tyhjä, ainakin melkein, sillä arkeamme jäi ilostuttamaan ja vilkastuttamaan Manna, pieni valkoinen tytöntyllerö. Lyylin aarre, todellinen ihme. Myös vieraileva tähti LouLou pitää meidät kiinni pentutohinoissa. Hän on täydellinen kopio mummostaan Lillasta, niin super kaikin tavoin.

Kaikki pennut pääsivät ihaniin uusiin koteihin ja minä sain taas uusia ystäviä. Toivon jokaiselle pennulle ja heidän perheilleen paljon yhteisiä kokemuksia ja ihania villamaisia päiviä.

On aivan super ihana nähdä ja kuulla pennuista myöhemminkin, kuulla kuulumisia, nähdä kuvia ja videoita. Onneksi on erilaiset somekanavat, missä voin seurata pentujen kasvua ja kehitystä. Joskus mietin, että miten ihmeessä sitä ennen vanhaan onkaan tultu toimeen... 

Lopuksi vielä iso kiitos Mirjamille ja Reijolle Lempäälään. Justiina on nyt oman urakkansa tehnyt ja sijoitussopimus päättyi ihanaan pentueeseen. Onneksi meidän välinen ystävyys jatkuu ja näemme Jusua ja hänen perhettään jatkossakin 💖

-Minna-