maanantai 8. elokuuta 2016

Kesäkuulumisia. Kesä ja kärpäset... tai oikeastaan äkäiset ampiaiset!



Kesä -tuo vuoden odotetuin ja ihanin aika - kaikkine kurjine puolineen. Toukokuussa näytti että kesästä tulee hieno. Kesä teki tuloaan tosi tarkoituksella ja luonto heräsi kukoistukseensa todella varhain, ihan muutamassa päivässä.

Myös tällä vinkeällä otuksella oli pesäpuuhat menossa

omenapuunkukkia maljakossa

Vappuna Ankanuitossa Pikku-Alisan kanssa
 

Sitten tuli kesäkuu ja kylmät vesisateet... niin tuttua jo edellisiltäkin kesiltä :( Juhannuksena sentäs oli lämmintä, kuulemma ainakin jossain päin Suomea. Täällä Valkeakoskella ei niinkään... vesisadetta pideltiin...


Kesäpuut ja kukkaset ovat koristaneet pihaa monin tavoin...










Heinäkuussa tulivat helteet. Olihan niitä odotettukkin. Mutta missä ovat lämpimät illat? Aina kun aurinko laskee iskee kamala koleus... ei mielestäni montaakaan lämmintä iltaa / yötä ole ollut. Koleus, kosteus ja viileys ovat kulkeneet käsi kädessä... ja varpaissa. Ja polvissa. Koko kroppani on kärsinyt vuosisadan kivut tämän kevään ja kesän aikana. Joka ikistä niveltä on särkenyt niin paljon yhdessä ja erikseen, päivistä riippuen paikkaansa vaihtaen. Todella tylsää. Välillä menee päiviä jolloin kivut ovat hallinnassa, välillä taas menee päiviä jolloin ei tiedä mihin kätensä ja jalkansa pistäisi... Huoh.



Mamman varpaat ryttyilevät keskenään... 
Mutta ompahan ainakin kynnet hienossa lakassa!

Mutta iloisempiin asioihin, pienen pieniin ystäviin :)

Kertunhovin D-pentue kasvaa ja voi hyvin. Poijjaat muuttivat kesäkuussa uusiin koteihinsa, Tampereelle ja Nokialle. Muutamia kertoja olen heitä jo nähnytkin ja hoidossakin poijjaat piipahtivat. Oi sitä riemua kun kaikki kolme pentua saivat taas hetken juosta ja kirmata ympäriinsä. Villi kolmikko! Tosi villi :D


Kaapo "minimies"



Lyyli



Namu "möhkis"


Namu-Lyyli-Kaapo




Mamma ja mamman tytär :)


Jessican ja Wilman kanssa teimme pikapyrähdyksen kotikonnuilleni Raaheen mummoa, isomummoa ja muita sukulaisia tapaamaan. Junamatka sujui rennosti eläinvaunussa silmiä lepuuttaen ja maisemia ihaillen, puhumattakaan herkullisista eväistä... Helppoa matkustamista autoiluun verrattuna!

Wilma

Wilma matkasi turvallisesti omassa boxissaan :)

Wilman kaulassa Fifi&Fido liikkeestä ostettu panta ja sydänriipus

Tampereen Rautatieasemalla odottelua

Pienet kauneusunet mamman kainalossa

Ukkoskuuroa ihmetellessä mummon terassilla

90-vuotias isomummo ja Wilma

Kotimatkalla onnellinen mutta väsynyt pikku puudeli

Heinäkuussa Lilla ja Olivia pääsivät ulkomaille asti misseilemään. Se oli molempien tyttöjen ensimmäinen ulkomaanreissu. Hieman epäilin Olivian rohkeutta lähteä meren tuolle puolen, mutta uskokaa tai älkää, tämä pieni "harmaja" yllätti meidät kaikki!!! Hän oli todella reipas ja iloinen koko matkan ajan, eikä pienintäkään pelkoa missään tai mistään. Ihana typykkä!!! Aivan uskomaton!!! Lilla oli hiukan arkaileva muutamaan otteeseen, mutta hienosti hänkin reissusta selvisi :) Omalla Lillamaisella tyylillään :)

 Olivian turkin raidoitusta :)

VIRO, TARTU National DogShow 23.-24.7.2016,
Tuomareina Manola Poggesi, Italia ja Gopi Krishnan, Malesia.

Lillan näyttelytulos oli molempina päivinä ERI ja PN2.
Olivan elämänsä ensimmäiset näyttelyt menivät hienosti. Molempina päivinä ERI, SA, PN1, SERTI ja ROP.
JIHUUUUUUU!!!

Olivialle ruusukkeita ja mammalle kultahippuskumppaa


Voitinko... ai mää vai?


 Tartoon tutustumista

Mamman jälkiruoka ;)


Tällä kertaa oli isäntäkin reissussa mukana.
Hän toimi hyvin kepona ja kuskina koko matkan ajan, iso kiitos hänelle!
Väsynyt matkalainen isännän kainalossa.

Kiitos Pialle matkaseurasta :)

Lilla ja Olivia Piritan rannassa ennen laivan lähtöä Suomeen

Elokuun loppupuolella suuntaamme Helmin kanssa koiranäyttelyyn Kouvolaan.
Se olkoot sitten hänen viimeinen näyttely tälle kesää.

Helmi ja muuuhkean pörröinen tukka :D

Syyskuussa koetamme onnea Lyylin ja Kaapon kanssa Tampereen pentunäyttelyssä. Se tuleekin olemaan jännä päivä. Hieman, siis ihan vaan H I E M A N tarvitsemme harjoitusta, mutta kaikki ajallaan. Olemme luottavaisia ja toiveikkaita että saamme heidät kulkemaan edes samaan suuntaan mihin on tarkoitus mennä :D

Kaapo

Lyyli

Ja ennen kuin lopetan, otsikkoon viitaten - Ampiaiset. AMPIAISET. TODELLA vihaiset AMPIAISET ovat häirinneet meitä jo useampaan otteeseen tänä kesänä. Niitä on nyt paljon ja ne ovat todellakin kiukkuisia! Ensin sai pikku-Lyyli tuta ampiaisen pistoksen kuonossaan. Onneksi selvisimme lähes tulkoon pelkällä säikähdyksellä, kuono turposi lievästi eikä pentu oireillut mitenkään.

Lyyli ja turvonnut kuono

Seuraavan pistoksen koki Lilla. Huomasin kun ampiainen pörräsi Lillan päänympärillä ja hups - Lilla otti sen suuhunsa ja nielaisi sen. Kuten olettaa saattaa, pistos oli voimakkaampi ja Lilla menetti täysin tajuntansa. Nielu ja kuono turposivat lähes umpeen ja yritin pitää kitaa auki sormea kurkkuun työntämällä. Sain annettua hänelle puolikkaan kyytabletin pieninä murusina mutta siitä huolimatta hänen vointinsa oli todella kehno. Onneksi oli onni matkassa ja selvisimme ajoissa Valkeakosken Eläinsairaalaan, jossa Lilla sai kortisoonipiikin takamukseensa. Tämän jälkeen hän virkosi ja tuli tajuihinsa. Huh - että osasi säikäyttää!!!


Nyt mehumaijaa tyhjentämään, kirsikat, herukat ja vadelmat keittyvät mehuksi pikkuhiljaa.

 Aurinkoisia loppukesän päiviä teille kaikille!


-Minna-

PS. On taas jotain uutta ja ihanaa odotettavaakin tiedossa.... villavauvoja :) Niistä sitten myöhemmin jos onni on ollut matkassa astutushetkellä!! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kommentistasi!