Liikkuminen on hieman jo vaikeaa, ainakin pidemmät matkat. Wilma makaa mielellään mahallaan tai kyljellään, selälleen ei tahdo ainkaan sylissä saada asettumaan. Raskaus näkyy silmistä -sanotaan, ja se pitänee paikkansa myös koirien suhteen! Meidän odottavan mama-dogin silmät olivat pitkään vetisen utuiset ja katseessa oli jotain hellyttävää mutta silti kaihoa ja epätoivoakin että mitä tapahtuu...
Kiitos Annelle stetoskoopin lainasta. Tämä mammahan ei meinannut malttaa pitää korviaan erossa vauvojen sydänäänistä. Niin pientä ja nopeaa sydämmentykytystä, kolmessa eri kohtaa masua... eli toivoa on kolmesta pikkuisesta villasta :) Ja hassua, Wilmakin tykkäsi kun pikkuisia kuunneltiin. Ei tarvinnut kun sanoa hälle että kuunnellaanko, niin mamadog vetäytyi selälleen ja ihan kuin olisi nauttinut olostansa että kuunteles nyt mamma :D Ja mammahan kuunteli... hih!
Maanantaina muu kolmikko pääsi jäälle ystävän Nunun kanssa, mutta Wimmun oli tyytyminen Kertuntien lenkkiin. Ihan hyvin Wilma jaksoi tämän oman kadun kiertää, vaikka vauvat masussa painavatkin jo melkoisesti. Tiistaina Jessica yritti saada Wilmaa kiertämään jälleen oman korttelinsa ympäri, mutta mama-dog ei enää jaksanut kävellä kuin naapurin talon eteen kun tuli väsy. Tämä taitaa tietää H-hetken olevan jo aika lähellä.... ;)
Wilman päällä Jeminan tekemä fleese-ulkohaalari
Kiitos käsityökoulun Pauliinalle avusta!
Toiset koirat tekivät mamman, Nunun ja Sirken kanssa kolmen kilometrin lenkin mettätielle. Ihana ilma, pakkasta -13 ja kaunis auringon paiste.
Tästä kuvia myöhemmin :)
-Minna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi!