Tuhinaa pentulaatikossa

IIIK, että olen onnellinen!!!  Pientä tuhinaa kuuluu pentulaatikosta enkä saa silmiä irti muruista.
Oi näitä elämän pieniä ihmeitä. Nämä pienet aarteet saavat kaikilla hellyyden tunteet pintaan.

Kuten kuvista näkyy, pikkuiset viettävät suurimman  osan  ajastaan tisulla, imien tai nukkuen. 
Pentujen painot ovatkin nousseet ihan kivasti.

A-poika painoi syntyessään 127g, 1 vrk ikäisenä 134g ja 2 vrk ikäisenä 157g
B-poika painoi syntyessään 111g, 1 vrk  ikäisenä 115g ja 2 vrk ikäisenä  128g
C-tyttö painoi syntyessään 106g, 1 vrk ikäisenä  101g ja 2 vrk  ikäisenä 112g

Mamma  pliis, annan meidän olla hetki rauhassa...  ;) JuuJuu, mutta kun... näitä kuvia on niin kiva ottaa. Vaikea on valita mitä teille jakaisin, näitä kuvia on nimittäin AIKA iso määrä :D

Nyt hetken lepoa ja sitten taas touhuihin.  Kuullaan  pian taas!

-Minna-

Ensimmäinen pentue syntynyt Kertunhoviin

HUH, olipa se kokemus. Ikinä en ole ollut läsnä koiran synnytyksessä, enkä ole edes kauempaa katsellut... Mutta jonkin verran (tai siis aika paljonkin) olen kysellyt ja lukenut, sekä katsonut You-tube videoita synnytyksistä. Ehkäpä niistä jotain on jäänyt takaraivoonikin, sillä osasin toimia itsenäisesti ilman suurempaa  jännitystä. Oikeastaan koko jännitys jäikin sivuun kun oli aika toimia! No, en  ihan itsenäisesti toiminut, sain  apuja ystäviltäni. Isot kiitokset Wilman  kasvattajalle Pialle, Wilman  sulhon  kasvattajalle  Leenalle sekä Tiinalle, joka töidensä lomassa kerkesi laittamaan minulle kaipaamiani ohjeita.  KIITOS!

Minulla oli meno SVK:n hallituksen kokoukseen tiistai-iltana ja pyysin miestäni jäämään kotiin, koska Wilman käyttäytyminen oli hieman outoa ja epäilys alkavasta synnytyksestä hiipi takaraivooni... Koko  poissaoloaikani Wilma olikin läähätellyt, tehnyt pesää, leikkinyt ja ollut muuten ihan pirteä. Kahdeksan aikaan oli tullut ensimmäinen "puhdistuskakka" ja kun kotiuduin yhdeksän aikaan, niin siitä se sitten oikeastaan alkoikin...

Suoli oli siis alkanut tyhjentymään kahdeksan aikaan illalla, seuraavan kerran uudelleen puoli kymmenen aikaan  ja tuolloin  Wilma myös oksensi ensimmäisen kerran. Pedin  petaaminen oli todella rankkaa, mama-dog  touhusi oikein tosissaan  -vinkulelu suussaan- välillä oksensi, välillä halusi pihalle tai pissasi sisälle, välillä  kerettiin ulos tyhjentämään suolta.  Kivut yltyivät todella nopeasti koviksi ja petaaminen yltyi noiden kipujen myötä.  Koira siis petää peittääkseen kipunsa.

Puoli kahden aikaan  Wilman voimat olivat aika lailla stopissa ja annoin hänelle Nurtriplus-geeliä sekä vettä. Vettä  hän suostuikin juomaan  aika paljon synnytyksen aikana. Kymmenen minuutin päästä geelin antamisesta alkoivat ensimmäiset isot  ponnistukset joihin liittyi niin iso kipu että Wilma huusi ääneen, reppana :(

Synnytys alkoi  puoli kolmen aikaan,  jolloin ensimmäinen pentu yritti ulos ja jäi  jalkoväliin puoleksi tunniksi  hieman näkyviin. Autoin Wilmaa hieromalla hänen selkäänsä, josta hän tuntui pitävän. Kello 2:52  syntyi ensimmäinen, isoin poika, jonka paino oli 127g.  Puolen tunnin päästä syntyi toinen poika, 111g  ja siitä puoli tuntia, niin kolmas vauva, pikkuinen 106  grammainen tyttö syntyi.  Poikien jälkeiset syntyivät heti perään, mutta tytön napanuora oli katkennut ja hänen jälkeiset jäivät tässä vaiheessa syntymättä...

 

Huh huh, loppu hyvin kaikki hyvin!

Olen niin onnellinen näistä ihanista pienistä muruista ja vieläkin onnellisempi mama-dogista, joka suoriutui koko odotusajasta ja synnytyksestä niin hienosti. Meidän Wimmu :)

Oi että, elämäni yksi suuri ja mahtava kokemus on taas takana.

Olen Onnellinen! :)

-Minna-

58. ja 59. vuorokaudet

Masu kasvaa ja potkut tuntuvat selvemmin ja isommin päivä päivältä.

Liikkuminen on hieman jo vaikeaa, ainakin pidemmät matkat. Wilma makaa mielellään mahallaan tai kyljellään, selälleen ei tahdo ainkaan sylissä saada asettumaan. Raskaus näkyy silmistä -sanotaan, ja se pitänee paikkansa myös koirien suhteen! Meidän odottavan mama-dogin silmät olivat pitkään vetisen utuiset ja katseessa oli jotain hellyttävää  mutta silti kaihoa ja epätoivoakin että mitä tapahtuu...

Kiitos Annelle stetoskoopin lainasta. Tämä mammahan ei meinannut malttaa pitää korviaan erossa vauvojen sydänäänistä. Niin pientä ja nopeaa sydämmentykytystä, kolmessa eri kohtaa masua... eli toivoa on kolmesta pikkuisesta villasta :) Ja hassua, Wilmakin tykkäsi kun pikkuisia kuunneltiin. Ei tarvinnut kun sanoa hälle että kuunnellaanko, niin mamadog vetäytyi selälleen ja ihan kuin olisi nauttinut olostansa että kuunteles nyt mamma :D Ja mammahan kuunteli... hih!

Maanantaina muu kolmikko pääsi jäälle ystävän Nunun kanssa, mutta Wimmun oli tyytyminen Kertuntien lenkkiin. Ihan hyvin Wilma jaksoi tämän oman kadun kiertää, vaikka vauvat masussa painavatkin jo melkoisesti. Tiistaina  Jessica yritti saada Wilmaa kiertämään jälleen oman korttelinsa ympäri, mutta mama-dog ei  enää jaksanut  kävellä kuin naapurin talon eteen kun tuli väsy. Tämä taitaa tietää H-hetken olevan jo aika lähellä.... ;)

Wilman päällä Jeminan tekemä fleese-ulkohaalari

Kiitos käsityökoulun Pauliinalle avusta!

Toiset koirat tekivät mamman, Nunun ja Sirken kanssa kolmen kilometrin lenkin mettätielle. Ihana ilma, pakkasta  -13  ja kaunis auringon paiste.

Tästä kuvia  myöhemmin :)

-Minna-