"Pienten koirien uudet omistajat ovat vakaasti päättäneet
olla lempeitä mutta lujia,
laatia kunnon nokkimisjärjestyksen,
juurruttaa tottelevaisuuden.
Tehdä pennulle täysin selväksi missä sen paikka on.
Siinä ne sitten ovat. Ruokakuppi. Kori. Huopa. Koiranpentu.
Keittiössä.
Innokkaat omistajat makaavat sängyssään, ovi kiinni
- kovettaen koiranpennun edessä sydämmensä.
Koiranpennulta kuluu tunti - pari.
Hyvällä tuurilla vain puoli tuntia.
-nyyhkimiseen, vaikertamiseen, ulvomiseen,
voihkimiseen, uikuttamiseen, raapimiseen,
tömistelemiseen, tavaroiden tyrkkimiseen.
Ja sitten se on kierähtänyt kerälle sänkyyn.
Vain täksi yöksi.
Tai seuraavaksi viideksitoista vuodeksi."
-Pam Brown-
10 viikkoa pentuelämää takana. Taas koittaa päivä, jolloin pentulaatikon saa purkaa säilöön. Sekä ihmismamma että tädit ja mummo ovat haikeana. Onhan tähän taas tottuminen, yhdentoista puudelin sijaan talossa onkin vain kuusi puudelia. Se tietää paaaaljon vähemmän töitä ja paaaaaljon vähemmän ääntä! Ihanat kymmenen viikkoa. Kaikki meni hyvin. Pentue oli alusta asti todella reipas ja mamadog hoiti hommansa täyden kympin arvoisesti. Kiitos Hilma 💓
Ja se mihin Hilmä jätti "hommansa" lähtiessään takaisin kotiinsa Hattulaan, jatkui hoivat mummon avustuksella. Mummodog imetti ja pesi pentuja samalla tavoin kuin mammakin, useasti päivässä ja täysin pennuille omistautuneena. Kiitos Helmi 💓
Ei voi näistäkään pikkuisista tulla kylmiä tai sydämmettömiä kun ajattelee minkälaisen lähtökohdan he ovat elämälleen saaneet. Kiitos myös isä-Benelle, hänenkin ihana ja reipas luonteensa näkyy pennuissa! Kiitos Bene 💓
Olotila on haikea, mutta onnellinen.
Ja ennenkaikkea kiitollinen 💓
-Minna-
