Pienet tassut, nöpönassut,
karvattomat korvat, mutrusuut,
suloistakin suloisemmat poijjaat :)
Wilma synnytti varhain keskiviikkoaamuna 8.4. kaksi pientä poikavauvaa, toisen kotona ja toisen Valkeakosken Eläinsairaalassa Profivetissa. Kolmas pieni poika syntyi eläinsairaalassa enkelivauvana, joten lähetin hänet isäni seuraksi pilven reunalle. Sieltä he yhdessä seuraavat meidän elämää täällä maan päällä.
Wilma eläinsairaalassa tiputuksessa
Wilman synnytys alkoi ihan yhtäkkiä, 57. vuorokaudella, liekkö sitten kuolleella pennulla osuutta asiaan... se jäänee arvoitukseksi. Yhdentoista aikaan tiistai-iltana menimme normaalisti nukkumaan eikä supistuksista tai alkavasta synnytyksestä ollut tietoakaan. Puolen yön aikaan Wilma halusi ulos ja siitä sitten aina vartin välein. Kolmen aikaan alkoivat kovat poltot ja petaaminen ja puoli kuusi syntyi ensimmäinen pentu. Onneksi sain Wilman kasvattajan Pian apuun, muuten olisin ollut ihmeissäni, sillä synnytys ei todellakaan mennyt niinkuin Strömsöössä!!!
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kertunhovi sai kaksi uutta ja suloista valkoista poikavillaa,
107 ja 133 gramman painoisia suloisuuksia.
Ensimmäinen yö meni pentujen itkua ja Wilman petaamista seuratessa. Pennut syntyivät "keskosina" joten alku on hieman haasteellisempaa. Onneksi toinen yö meni jo helpommin ja paino alkoi nousta molemmilla pennuilla. Wilma hoitaa pentujaan hienosti, pesee ja putsaa, imettää ja hoivaa. Ihana mamadog!
Minun oli tarkoitus pestä ja siistiä Wilman ennen synnytystä,
mutta eipä aina menekkään niinkuin on suunniteltu.
Ehkäpä pienten villavauvojen on mukavampi olla
Wilman pehmoista ja karvaista nassua vasten ;)
Pentuhuoneen oven takana kävi semmoinen kuhina ja nuuskutus,
että isäntä päätti nostaa "tädit" aidan yläpuolelle jotta he näkisivät missä mennään :D
Vielä tunnelmia ensimmäisiltä päiviltä
Pentukopan putsauksen ajan Wilma ja pennut majoittuvat pieneen luolaan :)
Poijjaat viikon ikäisinä
NON NI, jokos riittää.
Mamadog haluaa rauhaa, joten se suotakoon hänelle :)
Viikonlopputerveisin,
-Minna-
